Vanhempien luona viikonloppua viettämässä ja löydän itseni perjantai-iltana katsomassa Salattuja elämiä. Huolestuttavinta ei edes ole se, että on perjantai-ilta vaan se, että oikeasti katson sarjaa, josta en ollenkaan pidä. Aloin miettiä syytä tälle ja tajusin, että mediahan on oikeastaan aika sosiaalista. Kuinka usein sitä tuleekaan pidettyä leffailtoja kavereiden kanssa, vaikka aivan yhtä hyvin elokuvan katselu onnistuu yksinkin. Usein huomaan myös juttelevani mesessä tai viestitteleväni facebookissa kaverin kanssa, jonka aivan hetki sitten näin. Netti alkaa olla yhtä kuin sosiaalisuus – olen vain klikkauksen päässä ystävistäni.
Internet on nykyään todella suosittu yhteydenpitoväline ja paikka yhteisöjen muodostamiselle. Internet mahdollistaa esimerkiksi myös omien mielipiteiden julkaisemisen ilman kalliita teknisiä välineitä tai taitoa. Erilaisten yhteisöjen kautta voidaan tavata helposti samoin ajattelevia ihmisiä. Pelien pelaaminenkin on lapsille ja nuorille ennen kaikkea mukavaa puuhaa yhdessä kavereiden kesken ja myös television ja videoiden katselu on osa sosiaalista toimintaa. Salokosken ja Mustosen (2007, 74) mainitsemien tutkimusten mukaan usein sellaisetkin lapset, joilla olisi ollut mahdollisuus katsoa televisiota yksin, katsoivat sitä mieluummin sisarusten, perheen ja ystävien kesken. Hyvän ohjelman kriteerit eivät liittyneet niinkään tiukasti ohjelmasisältöön vaan hyvä ohjelma tai elokuva oli sellainen, jota oli ollut hauska katsoa yhdessä kaverin kanssa. Niin, ehkä tämä selittää myös oman perjantai-iltani Salkkarien seuraamisen.
Lähteet:
Salokoski & Mustonen, 2007. Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin — katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja - säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti