Unelmana julkisuus

Tässä eräänä sunnuntaina vietin hyvin laiskaa päivää ja linnoittauduin sohvalle eri tv-kanavilla surffaillen. Jostakin syystä pysähdyin MTV-kanavalle, jossa iloiset teinit hihkuivat syntymäpäiväjuhliensa perään ja juhlasuunnittelijat helisivät. Kyseessä oli ohjelma My Sweet Sixteen. Ohjelman ideana on, että rikkaille ja hemmotelluille teineille järjestetään 16-vuotis synttärit. Ei kuitenkaan mitkä tahansa synttärit, vaan aivan täydelliset megakarkelot piirulleen teinin toiveiden mukaan, joissa ei todellisuudentajua ollut häivääkään.Ohjelmassa paistoi selvästi teinien julkisuuden ihannointi. Juhlissa tuli olla punainen matto, kutsuvieraslistat, näyttävä sisääntulo ja kaikkea muuta sellaista, jota ei voi keksiä muuten kuin julkkisten elämää median kautta seuraamalla.

Yksi huolestuttava median aiheuttama ilmiö onkin mielestäni se, että ihannoidaan julkisuutta aivan liikaa. Ajallemme on tyypillistä julkkiskultti: julkkiksia ja julkisuutta arvostetaan ja eipä ole mikäänihme, että monilla nuorilla on halu päästä esille jollakin tavalla. Suomessa julkkikseksi pääsee jopa aika helposti ryhtymällä salarakkaaksi tai säntäämällä johonkin lukemattomista tosi-tv -formaateista. Ja jos tämä ei onnistu, ovat monet alkaneet laittaa kuviaan tai jakaa yksityisyyttään netissä.Nuoret eivät vain välttämättä ymmärrä, miten laajan yleisön netin kautta voi saavuttaa ja minkälaisia seurauksia halulla päästä esille voi olla.

Tämän päivän nuoret ottavat todella paljon mallia julkkiksista ja heidän elämäntyylistään.. pitää olla kaunis, laiha, rikas ja mikään muu ei sitten olekaan hyvä. Nykyäänhän lapset ja nuoret kyllä kokevat menestymisen paineet yhä nuorempina ilman median luomaa kuvaakin hyvästä elämästä. Mediakasvatuksella onkin iso tehtävä ohjata lapsia ja nuoria erottamaan heidän toive-elämänsä siitä, mitä se ilman median luomaa ihannekuvaa olisi.